”Kuva on hyvin abstrakti. Se kuvaa minulle unitilaani.
Olen pohdiskellut, onko uni epätodellisempaa, kuin valvetila. Valveilla oloa voidaan sanoa todellisemmaksi, koska me kaikki koemme sen suunnilleen samanlaisena, totena.
Toisen uniin ei kukaan pääse kurkkaamaan. Ne ovat totte vain unen näkijälle. Toisissa unissa heijastuu selvästi valvetilan todellisuus, toiset luovat ihan omia maailmojaan, unen todellisuuksia.
Kuvassa tätä kuvaavat eri tasoilla olevat oksien heijastumat. Vesi väreilee, kuvassa väreet ovat muodostuneen leveiksi vyöhykkeiksi, ikään kuin siveltimen vedoiksi.
Jos katsoo oikeassa valossa oikeasta suunnasta, voi nähdä aavistuksen pohjan kivistä. Siellä on suhteellisen vakaan syvän unen vaihe.
Oksien kuvajaiset näkyvät eri tasoilla, samoin omat uneni ovat hyvin eritasoisia. Siirryn helposti tasolta toiselle.
Ylin taso on se, josta en tiedä, onko se ollut totta vai ei. Toisinaan pidän sitä totena niin, että jopa kerron siitä muille tositapahtumana kunnes selviää nähneeni vain unta. Tätä kuvassa edustaa oksa, joka ei olekkaan kuvajainen vaan veden liikkeen epätodelliseksi tekemä kuva. Totuus oikean oksan vedessäolosta paljastavat sen kärjet, jotka nousevat vedestä pinnalle. Rikkovat unen ja valveen rajapinnan.”